torstai 15. kesäkuuta 2017

Vihermursujen kuulumiset

Kohta on jo kaksi viikkoa takana isojen viljelijöiden eli vihermursujen leiriä. Annetaan lasten itsensä kertoa, mitä leirillämme on tapahtunut:

"Olipa kerran pieni leiri, jossa oli 16 lasta ja 4 aikuista. Eräänä päivänä meidän telttaamme tuli ampiainen, joka ryhtyi tekemään pesää. (Toim.huom. Elias-ohjaaja urhoollisesti poisti ampiaispesän heti leiripäivän jälkeen.)

Seuraavana päivänä me leikimme mafiosoa ja muita pihapelejä. Sitten me viljelimme sipulia, kaaleja, salaattia, kukkia ja porkkanaa. Kun olimme viljelleet, niin me menimme syömään. Söimme hernekeittoa. Nun ja Niki eivät pitäneet hernekeitosta eikä myöskään Liisa.

Seuraavana päivänä menimme piknikille. Joimme piknikillä raparperimehua. Katsoimme piknikillä draama-leirin esityksiä.

Tekijät: Nun, Niki, Unna ja Liisa"

Raparperimehun tekoa
Kumpulan pisin kastemato
Vauhtia, vauhtia!
Maanmuokkaus, lannoitus, kylvöt ja istutukset ovat edenneet nopeasti,
kun kaikki osallistuvat.
Perunat maahan
Ja multa päälle!
Ollaan ehditty suunnitella ja hiukan jo
rakentaakin Pertti-Liisa -linnunpelätintä.
Linnunpelättimen ympärille on myös rakentunut huikea tarina,
jonka varmaan pääsette näkemään juhannusjuhlassa... ;)

Tänään torstaina koitti kauan odotettu retkipäivä! Lähdimme retkelle Vesalan koulun puutarhaeläintarhalle, jossa on parhaillaan menossa Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen Puutarhaunelmia-leiri. Aamupäivän leiriläiset viljelevät Kontulan nuorisotalolla ja iltapäivisin hoitavat eläimiä Vesalan koululla. Me pääsimme auttamaan eläinten hoidossa ja ai että oli ihanaa!




Teksti ja kuvat: Viljelyohjaaja Outi Kankaanpää

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Vesitaidetta ja Kumpulan pisin pavunvarsi

Taiteilijakanit eli ympäristötaiteen leiriryhmä sai ensimmäisen leiriviikon aikana nauttia niin sateesta kuin auringon paisteestakin. Ensimmäisenä päivän sidoimme jokaiselle ikioman leirivihon ja etsimme Aini-ohjaajan kadonneita sammakoita ympäri leirialuetta. Onneksi kaikki sammakot löytyivät!



Leirivihkot saivat pintaansa väriä kasvipainannalla ja akvarelleilla



Taiteilijakanit työn touhussa



Kasvitarhalla loikkivien kanien touhuja on ollut hauska seurata!




Keskiviikkona Jaakko ja pavunvarsi-satu johdatti meidät uskomattomaan jättiläisten, pilvilinnojen ja jättipapujen maailmaan. Kasvitarhan viereiselle kadulle syntyi katuliiduilla monikymmenmetrinen pavunvarsi (varmasti Kumpulan isoin!) ja monia jännittäviä yksityiskohtia. Jättiläisellä pitää tietysti olla kultahammas ja pavunvartta kiipeävällä toukalla karvajalat.

Valtava pavunvarsi johti suoraan pilvilinnaan

Voiko ihanampaa petiä kuvitella!

Kultahampainen jättiläinen


Torstaina sade ropsahti niskaamme. Koiranilma innosti meidät kuitenkin kokeilemaan mitä tapahtuu jos vesivärimaalaus viedäänkin sateeseen ja annetaan myös vesipisaroiden maalata omat jälkensä paperiin. Leiriläisten aloitteesta syntyi myös spontaania vesitaidetta! Mitä tapahtuukaan kun kirkkaaseen vesikuppiin tipsautetaan pieni pisara väriä? Upeat väripyörteet ja toisiinsa sekoittuvat sävyt toivat mieleen kieppuvan universumin!

Hyvät sadekamppeet päällä ei haittaa olla ulkona
Roiskis! Puiden lehdiltä tippuva vesi muutti maalaukset aivan uusiksi
Vesitaidetta!


Leiriviikon lopuksi kaikki leirit kokoontuivat yhdessä ihanalle piknikille. Pääsimme katsomaan draamaleirin teatterikohtauksia ja herkuttelemaan omenapuiden varjoon.
                                                      Kiitos ensimmäisestä leiriviikosta! 
                                              Ohjaajat Aini ja Minni sekä apuohjaaja Mai


Naminam!

torstai 8. syyskuuta 2016

Draamaleirin Kesäkakarat näytelmän pyörteissä

Draamaleirin aloitus kesäkuun alussa jännitti niin leirin ohjaajia kuin useita lapsiakin. Osa lapsista oli jo konkareita draaman maailmassa, mutta useimmille päiväleiri toimi tutustuttajana näyttelemisen saloihin. Alku lähti mutkattomasti käyntiin ryhmäytymisleikeillä, joiden huumassa omat leiriläiskaverit tulivat kuin hiipien tutuiksi. Nimet opittiin nopeasti, ja lapset innokkaina halusivat jo päästä tekemään esitystä, joka häämötti tulevaisuudessa leirin lopettavana spektaakkelina. Ensin edessä oli kuitenkin tutustuminen toisiin ja omaan itseensä esiintyjänä.
 
Pahikset jäävät kiikkiin ja mummo toruu: ”Olette olleet tuhmia.”

Leirillä käytiin läpi draaman peruselementtejä hahmojen luomisesta improvisointiin. Apuohjaajana pääsin joka hetki toimeen: niin vetämään leikkejä, kuin auttamaan ohjaamisessa. Keskityimme luomaan leiriporukan kesken hyvää yhteishenkeä, jonka pohjalle vuorovaikutus lavallakin perustuu. Kun alun jännityksestä päästiin yli, lapsista kuoriutui upeita esiintyjiä. He tarttuivat loistavasti meidän ohjaajien antamiin ohjeisiin ja esimerkkeihin ja toimivat hyvin niin lavalla kuin yleisössä.

Mummo ja lapsenlapset nauttivat maatilan auringosta.

Esitys alkoi vähitellen muodostua lasten luomien hahmojen ympärille, kun heidät sijoitettiin lavalle improvisoimaan kohtauksia pienissä ryhmissä. Leiriläisten ideat kerättiin yhteen ja niistä luotiin seitsenkohtauksinen näytelmä nimeltä Operaatio Erikoislintu. Myös puvustuksen ja maskeerauksen lapset saivat suunnitella omalle hahmolleen.



Lasten kenraaliharjoituksia oli mahtava seurata, kun tiesi miten paljon me ohjaajat ja lapset itse olimme koko esityksen eteen tehneet. Kun kovan työn jälkeen h-hetki vihdoin koitti, draamaleiriläiset jännittivät täristen kulisseissa. Lavalle astuessaan jännitys kuitenkin unohtui ja lapset loistivat kuin ammattilaisnäyttelijät konsanaan. Mieletön draamaleiri vietiin loppuun yleisön huimien aplodien saattamana, mikä varmasti jää jokaisen draamaleiriläisen mieleen.



Työstäni apuohjaajana
Lähes kolme viikkoa hujahti uskomattoman nopeasti apuohjaajana. Yllätyin miten luonnolliselta lasten kanssa toimiminen tuntui ensimmäisistä hetkistä lähtien, vaikka omaa kokemusta ryhmänohjauksesta on lähinnä nuorten parissa. Työ oli myös äärimmäisen palkitsevaa, kun pääsin seuraamaan lasten kehittymistä näyttelijöinä, yksin ja ryhmässä. Parasta oli yksinkertaisesti ajan viettäminen lasten kanssa leikkien ja pelaten. Parempaa kesätyökokemusta en olisi voinut toivoa.

Suurkiitos Kesäkakarat!

Apuohjaaja Amanda

perjantai 26. elokuuta 2016

Kasvitarhan vapaaehtoiset

Päästiin me pellollekin! 
Kasvitarhalla toimi vapaaehtoistyön koordinaattori Sirja Eskelisen ohjauksessa monia vapaaehtoisia kesäkaudella 2016. Kesän lopuksi he kirjoittivat vaparikokemuksistaan, osa kuvasi myös videoita ja valokuvia. 




Julia:
Sokeri mikroskoopissa
Kasvitarhan vapaaehtoistoiminta alkoi 7.6.2016. Ensimmäinen vapari oli Aapo, sen jälkeen tuli Ousman, sitten meidän vapariperhe kasvoi kovaa vauhtia eteenpäin ja tuli monia uusia vapaaehtoisia mukaan: Ronja, Julia, Katariina, Aada, Kiia, Daisy, Daniel ja Samuel. Saimme myös kolme italiankielistä mukaan ryhmään.

Olemme puuhailleet, joka päivä erilaisia asioita. Tässä on jotakin mitä olemme tehneet:  pinssejä, poimittu marjoja, tehty mehua, kasteltu ja istuteltu kasveja, miniatyyripuutarhoja, mikroskopoitu esimerkiksi sokeri ja pidetty yleisesti huolta kasveista.

Sirjalta on saanut aina loistavat ja todella hyvät ohjeet aina siihen mitä olemme puuhailleet. Päivä on alkanut klo 10:00, yleensä kontilla, ja loppunut klo 14:00 kontilla tai paviljongissa.  Vapaaehtoiset saavat 10 päivästä  todistuksen, josta on hyötyä  tulevaisuudessa.

Julia, Ousman ja Katariina
Ousman:
Olen 14-vuotias. Olen vapaaehtoisena täällä. Olen tullut Kumpulan kasvitarhalle, koska minulla ei ollut tekemistä kotona, joten päätin tulla.  Olen ollut kolmena kesänä täällä ja on ollut hauskaa. Olen tehnyt täällä paljon jännittäviä ja hauskoja juttuja ja olen tavannut mukavia ihmisiä. Kasvitarhalla on maalattu, poimittu marjoja, istutettu kasveja ja ollaan myös taiteilleet ja esim: tehty zinejä, minityyripuutarhaa, ristinollaa, yrttispiraali ja varjoteatteri ym. Sirja on ollut loistava ohjaaja ja on antanut selvät ohjeet.


Katariina:

Viime kesänä yksi kaverini kävi täällä kasvitarhalla. Silloin sain tietää tästä paikasta. Kun heinäkuussa tulin tänne vapaaehtoiseksi, yllätyin miten paljon eri juttuja täällä tehtiin. Olin luullut, että työt olivat vain peltohommia. Olen muiden vapaaehtoisten kanssa tehnyt taidetta, mehua ja olemme puuhanneet vähän kaikkea. 

Kasvitarhalla on ollut tosi kivaa. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä. Paikka on todella kaunis ja mukava paikka viettää päivää erilaisten tehtävien parissa. Sirjan antamat ohjeet ovat olleet selkeitä ja hän on muutenkin mahtava ohjaaja. 


Ajattelin tulla ensi kesänäkin. Niin hauskaa on ollut. Tietysti työtodistuskin kannustaa käymään, mutta niin myös ystävät ja hauskanpito. 




Zinepaja käynnissä

Kesän ensimmäisiä hommia oli matokompostin kasaaminen



Kasvitarhan olympialaisten voitokkain tiimi
                                   video
Aapon video




tiistai 9. elokuuta 2016

Ihmeellisiä kasveja Kumpulan koulukasvitarhassa!

Ympäristötaide- ja draamaleiriläiset, tutummin Apilaketut, ovat nauttineet kasvitarhan loppukesästä monenlaisen tekemisen merkeissä. Taide- ja draamapuuhien ohella olemme tutkailleet ihmeellisiä mielikuvituskasveja, joita kasvitarhalle on jostakin ilmestynyt. Tällä videolla esitellään kasveista muutamia ja leirin päätteeksi valmistuvassa esityksessämme selviää, kuinka kasvit ovat Kumpulaan päätyneet!





















Terveisin,
Ohjaajat Verna ja Pauliina


maanantai 8. elokuuta 2016

Peltohemuleiden kolmannen leirin kuulumisia

Peltohemulit eli isot viljelijät ovat 10–13 -vuotiaita lapsia. Suuri osa lapsista on jo useamman vuoden viljelykokemuksella mukana Kumpulan koulukasvitarhan toiminnassa. Minä olin ensimmäisellä viljelyleirillä yhdessä Stellan kanssa ja pidin toisen leirin kesälomaa ja nyt olen taas remmisssä.

Ensimmäisellä viikolla säät olivat helteisiä ja osa porukasta pääsi leikkimään vesisotaa keskenään kun toiset meistä pelasivat mölkkyä. Tutustuimme myös pienten viljelijöiden kanssa ultimateen, joka on frisbee-kiekkolla pelattava joukkuepeli.




Toisen viikon maanantaina taiteilimme kangasväreillä ja -tusseilla hienoja kuvioita ja grafiikkaa t-paitoihin, kangaskasseihin ja kankaanpalasiin. Töistä tuli tosi upeita ja meikäläinenkin sai omaan t-paitaan lapsien piirtämän kuvituksen joka on tosi päheä J. Tiistaina kävimme eläinmuseossa katsomassa joitain muitakin elukoita kuin vain Pokemoneja. Reissu oli tosi hauska ja opettavainen.



Alkukesän viljelyputken vastapainoksi olemme siis kolmannella leirillä ottaneet hieman rennommin, mikä on ihan mukavaa sillä kitkeminen käy lapsille pitkän päälle tylsäksi. Keskiviikkoisin olen ollut uimakerhossa Kumpulan maauimalassa ja päätin itsekin hypätä kerran kymmenestä metristä monen vuoden tauon jälkeen. Kylläpäs tuntui vatsanpohjassa.



Olemme toki pitäneet huolta myös viljelyksistä ja saaneet mukavasti satoa kotiin; kesäkurpitsaa, kurkkua, yrttejä ja ensi viikolla perunaa.


4.8. meillä kävi vierailulla lasten ryhmä Kontulan Puutarhaunelmia-leiriltä. He olivat todella mielissään retkestä, vaikka vähän satelikin. Kontulan leirillä käytetään viljelylaatikoita ja nyt he pääsivät isoon puutarhaan. Heidän kanssaan kitkimme ja harvensimme lanttupenkkiä, haistelimme ja maistelimme yrttejä ja nostimme perunaa ylös, mikä oli lapsille todella upea elämys J.












Sadesää on ollut harvinainen poikkeus kolmannella leirillä ja tänään iltapäivää vietimme teltassa taiteillen lyijykynillä ja pelaten Smart-7 lasten tietovisapeliä.



Ensi viikolla leiri sitten päättyy ja koulut alkaa. Jos sää suosii, niin keskiviikkona ajattelimme pitää nyyttärit Viherpeukaloiden eli pienten viljelijöiden kanssa. Samalla loppu myös minun ensimmäinen leirikesä Kumpulan koulukasvitarhalla. Ehkä ensi vuonna uudestaan :)


t. ohjaaja Vesa